Heikki Kaakinen – Ranuan historian tallentaja

– Olen syntynyt Rovaniemellä Lapin rajavartion kasarmilla kersantin poikana, kuolen rajavartioston everstin isänä ja olen itsekin reservin kapteeni, Kaakinen kertoo.

Kaakinen suoritti kansankoulun opettajan tutkinnon vuosina 1959-60 Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksessa. Samalta kurssilta valmistui Martti Ahtisaari. Opettajana hän työskenteli Ranualla.

Tappauksia (1979)

Opettajan työn ohessa hän kirjoitti kirjoja. Ensimmäinen kirja, Tappauksia Ranualta julkaistiin Ranuan suunnistajien kustantamana vuonna 1979. Vaikka Kaakinen kirjoitti kirjan, sitä ei kuitenkaan julkaistu hänen vaan perinnekirjatoimikunnan nimellä. Toimikunnassa olivat Kaakisen lisäksi Väinö Koivisto, Heikki Pernu, Martin Saarinen, Ritva Siivola, Jouko Talvio, Jorma Törn ja Raija Vanhala.

– Kirjan idea tuli Martin Saariselta. Hän oli vetämässä lasteni harrastusta eli suunnistusta. Kun Ranualta on pitkä matka etelän suunnistuskilpailuihin, hän ajatteli, että kootaan ranualaiset kaskut ja vitsit yhteen kirjaan ja aletaan myydä sitä. Aluksi talletettiin kaskuja, mutta huomattiin että kovin ohkainen vihko siitä tulee. Jorma Törni taas ideoi, että alkakaa haastatella Ranuan vanhuksia, joiden kertomuksista saadaan tehtyä perinnekirja, Kaakinen muistelee.

Kaakinen ja Elisa-vaimo tekivät suurimman osan haastatteluista, Martin Saarinen teki haastatteluja jonkin verran. Haastattelut tehtiin C-kasetille ja haastateltavista monet olivat 1800-luvulla syntyneitä. He käyttivät vanhimpia murresanontoja.

– Semmosia niitä on tappauksia, haastateltavat sanoivat, kun olivat kertoneet jonkun tarinan. Siitä syntyi kirjan nimi, Tappauksia Ranualta.

Kirjastonhoitaja Ritva Siivola kirjoitti haastatteluista poimituista ilmaisuista aakkosjärjestyksessä oman hakemiston, jossa on Ranualla käytettyjä murresanoja ja sanontoja.

– Esimerkiksi asento ei ollut komentosana, vaan tarkoitti asuntoa. ”Ei ole hyvä” on ranualaisittain ”ei ole häävi”, Kaakinen kertoo esimerkkejä.

Pohjoiset kirjailijat ry palkitsi vuonna 1979 teoksen kulttuurin koparat -palkinnolla vuoden parhaana uuden amatöörikirjoittajan tekemänä kirjana.

Suunnistajien tehokkaan markkinoinnin seurauksena iso painos myytiin pian loppuun. Kirjasta saaduilla rahoilla suunnistajat ostivat käytetyn Volkswagen Kleinbusin, jolla tehtiin kilpailumatkat ympäri Suomen. Kovan kysynnän seurauksena kirjasta otettiin toinenkin painos.

Herrasmiessotaa (1994)

Kaakisen toinen kirja, Herramiessotaa julkaistiin vuonna 1994. Kirjan kustansivat Ranuan reserviläisjärjestöt.

Kirjan syntyyn vaikutti kiinnostus Lapin sotaan ja erityisesti Ylimaan taisteluihin.

– Olin ollut muutaman vuoden Ranualla ja kuullut puhuttavan Ylimaan taistelusta ja tulin uteliaaksi. Kävimme vaimon kanssa maaston tiedustelussa katsomassa, onko sota-ajasta jotain näkyvissä. Olihan siellä: alppikengän löysin heti ensimmäisellä käynnillä ja siitä on kuva kirjan sivuilla.

Yksi kirjan tietolähteistä oli eversti Emil Schuler, joka johti saksalaisia Ylimaan taisteluissa.

– Osasin saksaa, koska olin lukenut pitkän saksan lukiossa. Tein kirjeen, jossa oli toistakymmentä kysymystä Ylimaan tapahtumista. Schuler vastasi kysymyksiin ja ne ovat Herrasmiessotaa-kirjan sivuilla.

(Martin Saarisen idea, molempien veteraanien lehtiin ilmoitus, kaksi järjestöä Rintamamiesveteraanit ja Sotaveteraanit. Molemmat julkaisivat omaa lehteään, laitettiin molempiin lehtiin. Sodankylässä asti kävin yhden haastattelemassa.)

Suomalaisten veteraanien haastatteluja saatiin veteraanijärjestöjen lehdissä julkaistun mainoksen kautta. Kaakinen haastatteli myös puhelimitse eri puolilla Suomea asuvia veteraaneja.

– Kertyi iso aineisto ja 300-sivuinen kirja. Kirjan alaotsikko on Ranuantien taistelut Lapin sodassa. Oman arvioni mukaan tämä on minun pääteokseni.

Ranuan reserviläisjärjestöt saivat niin paljon tuloja tämän kirjan myynnistä, että rahoilla maksettiin jopa Jääkäripatsas Ranualle, ministeri Lohen patsasta vastapäätä.

– Pitkän tien miehet, vapaussodan jääkäritarjokkaat, kulkivat Ranuan kautta. Ranuan Salmilehdon talossa asui kaksi metsänhoitajaa Salkio ja Huovinen, kumpikin jääkärien avustajia. Metsähallituksen ullakolla oli piilokätkö, jossa miehet saivat yöpyä ja Salkio ja Huovinen antoivat kartat ja ohjeet, joilla he osasivat jatkaa matkaa.

Saimme suojata syntymämaata: Ranuan lotat (1999)

Kolmas kirja syntyi entisten lottien pyynnöstä. Kansalaisopistossa oli ollut opintopiiri, jossa oli kerätty lottien muisteluksia sota-ajalta ja toiminnasta kautta aikojen. Nyt opintopiiri oli lakkautettu ja haastattelut olivat jääneet julkaisematta.

– Yksi vanha lotta, Lilli Huovinen soitti ja kysyi, jatkaisinko piirin toimintaa. Suostuin heti, koska olin ollut jo Rovaniemellä silloisen maaherran Hannele Pokan kutsusta kokouksessa, jossa Pokka toivoi joka kuntaan matrikkelia lotista eli henkilöluetteloa tietoineen ja mahdollisimman paljon heidän kertomia kokemuksia.

Jälleen Heikki Kaakinen ja Elisa-vaimo alkoivat tehdä haastatteluja.

– Vaimo on ollut terveyssisarena Ranualla. Kun kaikki tunsivat hänet, vanhatkaan eivät jännittäneet, kun pyysimme saada tulla jututtamaan heitä nauhurin kanssa. Haastatteluista tuli laadukkaita, kun jännittämistä ei ollut.

Saimme suojata syntymämaata: Ranuan lotat -kirja julkaistiin vuonna 1999. Kustantajana oli Ranuan reservinupseerit ry.

– Alli Vääräkankaan haastattelu on kirjan pisin, sata sivua Allin kertomaa. Monet ovat ehdottaneet, että siitä pitäisi tehdä oma erillinen kirja myyntiin, jotta lottajärjestö saisi tuloja. Kysyin asiaa Allilta, mutta hän ei halunnut eri painoksia.

Kymmenen kynnen kanssa (2006)

Seuraava Kaakisen suppea teos on Kymmenen kynnen kanssa. Kyseessä on vuonna 2006 julkaistu omakustanteinen perinnekirja. Kirja on tehty yhden ihmisen haastattelusta. Hän on Selma Keränen, Nuuppaan poliisin Kalle Keräsen tytär. Kalle Keränen oli pitkän tien miesten eli jääkärien auttaja.

– Selma oli kaikin puolin viisas nainen ja ansaitsi vihkosen oman itsensä ja kertomiensa pohjalta. Hän oli tarkkanäköinen ihminen, osasi tehdä havaintoja ympäristöstään ja tiesi vanhoja asioita. Halusin, että Selmakin muistetaan. Hän sanoi, että ne ihmiset, jotka ovat rakentaneet tämän maan ilman koneita, pelkästään kymmenen kynnen kanssa ansaitsevat hatun noston.

Julmaa sotaa Lapissa (2009)

Herrasmiessotaa-kirjalle julkaistiin jatkoa otsikolla Julmaa sotaa Lapissa vuonna 2009. Kustantajana oli Ranuan reserviläiset ry. Kirja syntyi, kun Ranuantien taisteluihin osallistuneet miehet halusivat kertoa myös osallistumisestaan pohjoisempiin taisteluihin aina Inariin ja Norjaan asti. Lisäksi kirjassa on täydennystä Ylimaan taistelujen tapahtumiin.

– Suunnittelussa mukana olleet saivat keksiä nimen jatko-osalle. Lapin sota alkoi aluksi herramiessotana eli saksalaiset ampuivat oikealle yli, samoin tekivät suomalaiset. Vasta Ylimaan taistelussa ensimmäisen kerran suomalaisillakin oli lupa ampua kohti tappavia laukauksia. Siitä syntyi kirjan nimi, Julmaa sotaa Lapissa.

Kirjan kannessa on ranualaisen taiteilijan Ilkka Karttusen piirtämä kuva, jossa kaksi sotilasta kantaa haavoittunutta hetekalla.

Paikallishistoriaa kaitafilmeissä

Kaakinen on tallentanut ranualaista paikallishistoriaa myös kaitafilmeihin 1960- ja 1970-luvuilla. Filmeillä on muun muassa Simojärven hautausmaajuhlia ja SRK:n suuria kesäseuroja. ”Muistoja Ranualta Heikki Kaakinen” -niminen DVD-levy on lainattavissa Ranuan kirjastosta.

Kaakisen kaitafilmejä esitettiin aikanaan Ranua-tv:ssä. Kaakisen selostamia, digitoituja filmejä löytyy myös YouTubesta, jonne niitä on ladannut Erkki Kuusela.