Ranuan turvekenttiä ennallistetaan uudella menetelmällä

Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, mikä tarkoittaa väistämättä turpeen energiakäytön nopeaa alasajoa. Turvetuotannon pinta-ala on likimain puolittunut vuoden 2010 vajaasta 80 000 hehtaarista vuoden 2022 vajaaseen 40 000 hehtaariin. Kehityksen seurauksena Suomessa on nyt suuri määrä tuotannosta vapautuneita turvekenttiä. Kaikkia avattuja turvekenttiä ei käytetä loppuun, vaan osalle jää paksu turvekerros.

– Turpeen hajoaminen jatkuu tuotannon loputtua, ja se aiheuttaa huomattavia hiilidioksidipäästöjä ilmakehään sekä humus- ja ravinnepäästöjä vesistöihin, kertoo John Nurmisen Säätiön erityisasiantuntija Anna Saarentaus.

John Nurmisen Säätiön ja Luonnonperintösäätiön Suokeidas – Turvetuotannosta monimuotoiseksi suoksi -hankkeessa pyritään kääntämään kahden Ranualla sijaitsevan käytöstä poistetun turvetuotantoalueen, Karsikkosuon ja Raakunsuon, kehitys turvetta kerryttäviksi ekosysteemeiksi. Luonnontilainen suo sitoo itseensä ravinteita, jolloin niitä pääsee vähemmän vesistöihin. Samalla saadaan parannettua paikallista monimuotoisuutta ja käännettyä alueen kehitys kasvihuonekaasujen päästölähteestä kohti hiilinielua.

Uutta menetelmää testataan Ranualla 

Aiemmin käytöstä poistuneista turvekentistä on tehty kosteikkoja rakentamalla pohjapatoja alueiden kuivatusojiin. Tällöin vesi nousee osalla aluetta, mutta osa jää edelleen kuivaksi. Suokeidas-hankkeessa palautetaan vesiä kohteille mahdollisimman laaja-alaisesti. Karsikkosuolla toteutettiin ennallistamistoimenpiteet loppuvuodesta 2024 ja Raakunsuolla elokuussa 2025.

– Uutta meidän lähestymistavassamme on se, että kohteille tehdään niillä alun perin sijainneiden soiden rakennetta matkivia pitkiä loivia muotoja, eli ikään kuin aapasuon jänteitä. Näiden jänteiden taakse jää aina laaja matalanveden kenttä, johon rahkasammal ja muut suokasvit voivat palautua, kuvailee Luonnonperintösäätiön suojelupäällikkö Ari-Pekka Auvinen.

Karsikkosuolle kokeiltiin monimuotoisuuden palautumisen vauhdittamiseksi rahkasammalen siirtoistutusta kesäkuussa 2025, jonka tuloksena rahkasammal on jo alkanut palautumaan kohteelle. Istutettava sammal on kerätty Ranuan kunnan lähisoilta.

– Rahkasammal on turvetuotantoalueen ennallistamisen onnistumisen kannalta elintärkeä laji. Ilman sen esiintymistä ei kasvipeitteetön alue pääse palautumaan elinvoimaiseksi suoksi, joka sitoisi hiiltä, kertoo projektipäällikkö Juulia Suikula John Nurmisen Säätiöstä.

Uudelleensoistamisen avulla entisistä turvekentistä voidaan saada lajistoltaan monimuotoisia elinympäristöjä jo muutamassa vuodessa, mutta lopullinen soiden eliöyhteisöjen palautuminen on hidas prosessi.  

Kohteista Raakunsuo sijaitsee Simojoen, Suomen toiseksi tärkeimmän Itämeren lohijoen, rannalla. Turpeennostoalue on aiemmin kuormittanut jokea. Karsikkosuon vedet taas laskevat Karsikko-ojan kautta Ranuanjokeen ja edelleen Perämereen. Vastaanottavat vesistöt ovat heikentyneet ihmisen toimien vuoksi ja niiden ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi.

Turpeennostoalueiden palauttamisella kohti ennallistamisasetuksen tavoitteita

EU:n ennallistamisasetus asettaa uusia tavoitteita luonnon tilan parantamiseksi. Noin puolet Suomen soista, yhteensä lähes kuusi miljoonaa hehtaaria, on ojitettu. Niinpä yksi ennallistamisen keskeinen tavoite on palauttaa kuivatettujen alueiden vesitaloutta kohti luonnontilaa.

– Kaikista Suomen elinympäristöistä soiden ennallistamisen tarve on selvästi suurin. Kokonaan kuivatettujen alueiden, kuten turpeennostoalueiden, vesittäminen on kustannustehokas tapa toteuttaa ennallistamisasetuksen Suomelle määrittämiä tavoitteita, Suikula sanoo.

Turvetuotantoalueilta ympäröiviltä metsätalousmailta voidaan myös johtaa ojavesiä ennallistettavalle alueelle. Suon kasvillisuus, kuten rahkasammal, pidättää ojavesien ravinteita ja humusta, minkä seurauksena ojavedet jatkavat suolta puhtaampina eteenpäin. Vesien palautus ennallistettaville suoalueille onkin metsätalouden tehokas vesiensuojelukeino.

Suokeidas-hanketta rahoittaa EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF), ja hanke toteutetaan yhteistyössä Luonnonperintösäätiön kanssa.

Kuvat ja teksti: John Nurmisen Säätiö.