3 – Ylimaan taistelun alkukuviot
Kesto: 4:35
Lukija: Annamari Hiltunen
SCHUTZSTELLUNG ROVANIEMI
Portimojärvellä, alueella, jota myös Ylimaaksi kutsutaan, sijaitsi saksalaisten sotasuunnitelmissa ”Schutzstellung Rovaniemi”, eli Rovaniemen suoja-asema. Kesän 1944 aikana Ylimaan maaperään oli kaivettu ainakin satoja, luultavasti tuhansia vaihtelevan muotoisia ja kokoisia poteroita, joista osa edelleenkin on moitteettomassa kunnossa. Alppijääkärit olivat saksalaisella perusteellisuudella rakennelleet asemat kivistä siellä, missä kaivautuminen oli mahdotonta.
AARNE KOIVUKANGAS:
(Asui Yliportimojärven rannalla Autio-nimisessä talossa.)
”Saksalaisia näky ennen evakkoon lähtoä. Ne teki linnotuksia, kaivovat ampumahautoja. Aseet oli jo paikallaan, konekiväärit. Ehkä pari viikkoa suunnilleen ennen evakkoon lähtöä ne sinne tulivat. Oikein ystävällisesti ne käyttäytyy. Ne sotilaskentät, ne oli kauhiasti rauvotettuja. Meille ne justiin tuli, ku oli pirtissä maalattu se lattia. Sehan oli navös vähän ajan päästä se lattia. Oli se maali kuivanu, mutta ei kestänyt. Siitähän se oli hankala, ku ei ollu tulkkia. Ne ku jotaki pyyti.., olla yötä. Joku sotaherra oli tulossa sinne kamariin ja ne patjaa oli vailla. Siitä ei pääsy käsitykseen. Ne hopötti: ”Pakulaa, niks peitelii…”. Sillä lailla jotenni.”
SAKSALAISTEN VUORISTOJÄÄKÄRIRYKMENTTI 218
Ylimaan oli miehittänyt saksalaisen 7. Vuoristodivisioonan Vuoristojääkärirykmenttl 218, jonka komentaja oli eversti Schuler. Sen kokoonpano oli seuraava:
- rykmentin esikunta (mt)
- 3 jääkäripataljoonaa,
- kussakin 3 jääkärikomppaniaa
- 1 raskas komppania, 1 jalkaväkitykkijoukkue ja 1 pioneerijoukkue
- 1 konekiväärikomppania, 2 raskasta kk-joukkuetta ja 1 krh-joukkue
- taistelukuormasto (mt ja muuli vetoinen)
- rykmentin esikuntakomppania
- tiedustelujoukkue, moottoripyöräjoukkue
- 1 sumunheitinjoukkue
- 1 pst-tykkikomppania (mt), 2 joukkuetta 37 mm ja 1 joukkue 88 mm pst/it tykeillä
- rykmentille oli alistettu III Psto VuorTykR 82:sta.
Rykmentin vahvuus oli n. 2500 miestä ja jääkärikomppanioitten n. 120 miestä. Joukot olivat pitkähkön aikaa toimineet Pohjois-Suomessa ja tottuneet sen erikoislaatuisiin olosuhteisiin. Joukot olivat taistelukyvyltään valioluokkaa, kuten vuoristojääkärijoukot yleensä. Erityisesti niiden maastokelpoisuus oli huomattavasti parempi kuin tavallisen saksalaisen jalkaväen. (Martti Frick, JP4)
SUOMALAISTEN 1. JÄÄKÄRIRIPRIKAATI
Suomalaisten 1. jääkäriprikaatin taisteluosan muodostivat JP2, JP3, JP4 ja JP5, jotka kesällä 1944 oli täydennetty 600–700 miehen määrävahvuuteen. Suuri osa päällystöstä oli 1944 alkukesän tappioiden johdosta täydennetty tavallisen kiväärijalkaväkikoulutuksen saaneella aineksella. PsD:n jääkärijoukot eivät tähän mennessä olleet suorittaneet sotatoimia korpiolosuhteissa pyörät mukana, kuten nyt tapahtui. Saksalaisten runsaista sulutteista johtuen pataljoonien moottoroidut kuormastot eivät pystyneet seuraamaan taisteluosia. Pataljoonat kuljettivat polkupyörissään kaiken varustuksensa.
Saksalainen lääninneuvos Hans Rohmeier (Lapin sodassa ja Ylimaassa Schulerin rykmentissä II Pataljoonan komentaja) kuvaa vastassa toimineita joukkoja seuraavasti: ”Suomalainen jalkaväki, erinomaisesti koulutettu metsä- ja erämaataisteluun, oli vuosikausia kestäneessä taistelussa venäläisiä vastaan osoittautunut äärimmäisen kovaksi, sitkeäksi ja taistelukelpoiseksi. Erityisesti on korostettava suomalaisen sotilaan luonnonläheisyyttä, josta johtui, että hän metsätaistelussa oli pelottava ja itsenaisesti toimiva yksittäistaistelija. Voittaen taitavasti kaikki maastoesteet suomalainen sotilas oli samalla kertaa moderni tiedustelija, tarkka-ampuja ja iskujoukkotaistelija. Konepistoolivoittoisesta aseistuksesta johtuen hän pyrki enimmäkseen yllätystä hyväksikäyttävään lähitaisteluun.”
Lähde: Kaakinen, Heikki: Herrasmiessotaa. (s. 86–87).