5 – palovaaran kohtaus
Kesto 3:38
Lukija: Rauno Kuha
Heikki Palovaara, JR33:
”Ei ne saksalaiset ole asemia tehneet Palovaaraan. Ne ovat asuneet niitä taloja, käyttäneet niitä. Konttijärvi on Palovaarasta 8 km sinne Tervolan kairaan. Se Simonahon porukka asu sielä. Sillä oli yksi semmonenki poika, joka oli ollu jo armeijasa, -27 syntyny, se Reino ja Veikko sitä nuorempi, se himomettästäjä. Niin se oli lähteny se Veikko yksistään kattomaan, mitä ne saksalaiset Palovaarassa tekkee. Meiltä ku lähtee Konttijärvelle se tie, niin siihen veräjälle tullu kattomaan, ku ne oli siinä pellolla niitä lampaita pyytäneet, käsin pyytäneet kiinni. Ei ne ollu ampuneet niitä. Se oli Veikko sitte siitä veräjan päältä ampunu kaksi niitä saksalaista herraa siihen pellolle. Talot olivat olleet ihan ehjät ja rauhassa koko Palovaaran kylä siihen asti, mutta siittä namä ovat hermostuneet nämä saksalaiset ja lyöneet koko kylän tulleen ja niin polttivat vielä Yliportimon talot!
Minun isä ja Eero olivat menneet Palovaarasta Simmoon asti evakkolaisten mukana. Olivat päätäneet Simossa, että ei mennäkaan Ruottiin, että onhan Konttijärvelä lämmin talo, että mennään sinne. Kävelleet siitä kairan poikki Simosta Konttijärvele. Olivat tulleet Simonahon talloon, isä ja Eero. Veikko oli jotaki sanonu isäle siitä, että hän on käyny sielä ja oliko se sanonu, että hän ampu niitä vähemmaksi? Mitenhän se oli sanonu, koska isä tiesi sen, että miten se on tapahtunu.
Lähteneet sitte kattomaan isä ja Eero. Ja ihan likellä minun kotia, siinä on oikein tihiää mettää ja poloku vähan mutkasta. Isällähän se ruukas olla se koira aina matkassa. Se koira menny siellä eellä, niin se koira oli ruvennu hirviästi haukkumaan! Ja kohta, ku se minun kotipaikka näky, ne oli huomanneet, että saksalainenhan siellä oli tiellä ja se oli ruvennu se saksalainen ampumaan konepistoolilla vai millä lie. Ja nämät ukot juoksemaan takasi! Kyllähän ne on juosseet varmasti hapraasti menemään! Ne on menneet Konttijärvelle, ja ei oo saksalainen osannu mennä jälessä. Koiraki oli pelastanu nahkasa. Ne piti saksalaiset silimälä polokua sinne, ku ne varmaan arvasi, että sieltä se on ollu ampuja, joka ampu ne herrat.”
Emil Schuler:
”Suomen hallituksen määräyksestä evakuoitiin Lappi. Pienten syrjäisten maatilojen väestö vetäytyi metsien kätköihin. Merkkejä itsestään he antoivat vain Palovaarassa. Siellä tapahtui ilkeänmakuinen esinäytös. Majuri Wietfeld-Haltendorfin johtama tiedustelukomennuskunta totesi kaikki talot tyhjiksi. Ketään ei näkynyt. Mutta kun majuri palasi ympäristöön tekemältään tiedustelumatkalta, hän löysi autonkuljettajansa surmattuna. Hänet oli ammuttu väijyksistä. Se oli alkutahti nyt alkaville, paljon tappioita tuottaville sotatapahtumille entisen aseveljen kanssa. Arvostetusta ystävästä oli yön yli tullut vihollinen.”
Lähde: Kaakinen, Heikki: Herrasmiessotaa (s. 88).
Seuraava tarina: 6 – Suomalaisten upseereiden ja sotilaiden muistelmia